Intohimo ei ole liiketoimintamalli

Luin Helsingin Sanomista jutun entisestä tanssijasta Heli Meklinistä, joka kyllästyi taiteilijaelämän jatkuvaan taloudelliseen epävarmuuteen, vaihtoi alaa ja päätyi rakentamaan uutta elämää sijoittajana ja yrittäjänä. (HS 14.6.2026)

Jutusta jäi mieleeni yksi ajatus: intohimo ei automaattisesti ole liiketoimintamalli.

Heli ymmärsi tämän, kun hän huomasi, ettei pelkkä intohimo tanssiin ratkaissut toimeentulon ja taloudellisen vapauden kysymyksiä.

Tapaan työssäni jatkuvasti ihmisiä, jotka ovat tehneet intohimostaan ammatin ja ammatistaan ansainnan lähteen. Joskus se toimii erinomaisesti. Usein ei.

Ongelma syntyy siitä, että kun intohimosta tulee suoraan toimeentulon lähde, siihen kietoutuu väistämättä raha. Ja kun raha kietoutuu mukaan, alkaa se myös ohjata toimintaa.

Olen itse pohtinut tätä paljon.

Minun intohimoni ei ole yrityskauppa.

Intohimoni on elinikäinen oppiminen, verkostoituminen ja uusien ihmisten ymmärtäminen. Nautin siitä, että saan tavata yrittäjiä, kuulla heidän tarinoitaan, ymmärtää heidän liiketoimintaansa ja rakentaa ympärilleni yhteisöjä, joissa ihmiset voivat oppia toisiltaan.

Siitä syntyi aikanaan Boost.

Mutta olen tietoisesti pyrkinyt välttämään tilanteen, jossa Boostista tulisi oma varsinainen ansaintalogiikkani.

Miksi?

Koska silloin alkaisin helposti optimoida väärää asiaa.

Jos tuloni olisivat täysin riippuvaisia Boost-verkostojen jäsenmaksuista, syntyisi loputon kiusaus kasvattaa jäsenmääriä, korottaa maksuja ja rakentaa toimintaa maksimaalisen jäsenmaksutuoton ympärille. Lopulta rakenne ohjaisi enemmän kassavirtaa kuin jäsenen hyötyä.

Ja siinä hetkessä intohimo alkaisi muuttua joksikin muuksi.

Siksi olen halunnut rakentaa ansaintani toisaalle.

Yrityskaupat ovat minulle liiketoimintaa. GoExit on liiketoimintaa. Ne tuottavat asiakkailleni, yhteistyökumppaneilleni ja tiimilleni kassavirtaa.

Samalla ne syntyvät pitkälti sen seurauksena, että toteutan intohimoani: verkostoidun, opiskelen, valmennan ja tutustun uusiin ihmisiin.

Syntyy luottamusta, jonka seurauksena saan joka viikko uusia suosituksia ihmisistä, joiden yritys kaipaa jatkajaa tai joiden omistaja kaipaa vapautta.

Toisin sanoen en yritä myydä intohimoani.

Annan intohimoni synnyttää mahdollisuuksia, joista liiketoiminta rakentuu.

Tämä on mielestäni tärkeä ero.

Moni yrittäjä yrittää tehdä harrastuksestaan liiketoimintaa. Joskus parempi ratkaisu voi olla rakentaa liiketoimintaa, joka mahdollistaa harrastuksen, intohimon tai kutsumuksen toteuttamisen entistä suuremmassa mittakaavassa.

Heli Meklin kirjoitti kirjan nimeltä Persaukinen tahtoo Porschen. Jo nimi on hieno.

Ajatus ei kuitenkaan ole Porsche.

Ajatus on vapaus.

Onko ihminen aidosti vapaa vai onko hän rakentanut itselleen vapaaehtoisen vankilan?

Minun mielestäni kaikkein kiinnostavin kysymys ei ole se, miten intohimolla tienaa rahaa.

Kiinnostavampi kysymys on, voiko intohimo synnyttää jotain sellaista, jonka seurauksena raha alkaa liikkua.

Intohimon ei välttämättä tarvitse olla ansaintasi lähde.

Se voi olla syy siihen, miksi ansainta syntyy.

Boostissa uskon tämän olevan mahdollista kenelle tahansa.

Yksin ihminen näkee vain sen, minkä jo tietää.

Toisten yrittäjien kanssa alkaa nähdä myös sen, mitä ei vielä tiedä.

Moni kysyy minulta, mikä on paras liiketoiminta.

Minä kysyisin ennemmin:

Mikä on sellainen asia, jota tekisit innostuneesti myös silloin, jos siitä ei maksettaisi?

Ja mikä liiketoiminta voisi syntyä sen ympärille?

Siinä saattaa piillä sekä intohimosi että tuleva kassavirtasi.

Yhdistä intohimosi ja kassavirtasi.

Miten se tapahtuu juuri sinun kohdallasi?

Se on oivallus, jota ei voi ulkoistaa kenellekään toiselle.

Together. We. Boost.

Terveisin,

Tarmo Herlevi